En tiedä mistä haave purkaantui, mutta muutaman ihmisen viisaat sanat sai minut ajattelemaan asiaa uudestaan uusilla silmillä ja lisäksi lyhyt kesätyö Kalevalla sai minut kääntämään kelkkani. Vietin monia päiviä ja alkuöitä asiaa pohtiessa, sillä tunsin itseni tuuliviiriksi. Enhän nyt yhtäkkiä voi muuttaa koko tulevaisuuteni unelmointia!? Kesällä se oikea tulevaisuuden haave sitten vihdoin valkeni. Päätin pyrkiä Kauppatieteelliseen tiedekuntaan. Kauppis oli kummitellut mielessä pitkäänkin, mutta jostain syystä ajattelin sen olevan mahdotonta. Ei harmainta aavistusta, että miksi.. Samalla valkeni myös ajatukset tulevasta asuinkaupungista ja niistä monesta kuviksen kurssista, mitkä olisin halunnut suorittaa arkkitehtihaaveeni vuoksi ja jotka olivat päällekkäin kirjoitettavien kurssien päällä, kaikki tuntui helpottavan kertaheitolla!
Syksyllä kun valmennuskurssille ilmottautuminen sitten vihdoin alkoi, olin vielä hieman epävarma. Tiesin kyllä että Kauppikseen haluan, mutta urahaaveiden muuttuminen 5 vuoden unelmoinnista vain muutamaan kuukauden keksintöön tuntui hullulta. Myös välivuosiajatukset kävi mielessä, mutta ne kariutui mielestäni onneksi aika nopeasti. Ilmoittauduin siis epäilyistä huolimatta Ekonomivalmennuksen valmennuskurssille ja ostin pääsykoekirjat, onneksi poikaystäväni rohkaisi näissä liikkeissä, haha!
Tällähetkellä luku-urakan keskellä tuntuu, että tein oikeat päätökset. Motivaatio pääsykoekirjojen kanssa on jotain aivan muuta kuin YO-kirjoitusten suhteen ja viikot on täynnä kovaa työtä. Silti voin sanoa käsi sydämellä, että olen onnellinen päätöksestäni, joka tuntui vielä syksyllä suhteellisen äkkipikaiselta. Luottakaa itseenne ja olkaa rohkeita päätöksissänne, oma fiilis kertoo kyllä kaiken ennemmin tai myöhemmin! <3
Pictures from Berlin
Mulle kävi ihan samalla tavalla! Olin haaveillut lääkiksestä viis vuotta ja sit vihdoin abivuoden syksyllä jokin napsahti mun päässäni, eikä se tuntunutkaan siltä kaikista suurimmalta unelmalta enää. Kulttuuria rakastava puoleni vei voiton luonnontiedepuolestani ja hain opiskelemaan journalistiikkaa. Pääsin sisään. Lääkishaaveen kariutumista en oo voivotellut, mutta silti silmät on avautunut lisää ja tänä keväänä haen vielä opiskelemaan kirjallisuutta toisena pääaineena. Unelmat elää, ne kasvaa ja muotoutuu samalla kun me kasvetaan ja muotoudutaan ihmisinä. Musta sen ei pidä antaa säikyttää, vaan uusiinkin unelmiin pitää uskaltaa tarttua. Musta on upeeta, että oot löytänyt oman juttusi ja oot siitä innoissasi! Tsemppiä sun pääsykoelukuihin, pidän sulle peukkuja että pääsisit sisään! :)
VastaaPoistaKiitos paljon Ulla kommentistasi, rakastan keskustella teidän kanssa asioista! Hyvä että uskalsit luottaa unelmiisi, ihana huomata etten ole ainoa joten eiköhän tämä minunkin päätös ollut oikea. Kiitos paljon tsempeistä, niitä tarvitaan! :-)
Poista