2.5 vuotta rakennusarkkitehdin opintoja

 

Aloitin noin 2.5 vuotta sitten opinnot Helsingissä Metropolia ammattikorkeakoulussa Rakennusarkkitehtuurin opintolinjalla. Odotukset tästä koulutuksesta oli korkealla, mutta siitä huolimatta pohdin ja koin tietynlaista epävarmuutta, ettei ole mahdollista että opiskelu olisi yhtä haastavaa ja aikaavievää kuin yliopiston puolella, joka oli ensimmäinen vaihtoehtoni hakukohteeksi. 

Olen ikuinen aikaoptimisti joka tuli esille myös tämän asian kanssa - aikaahan tämä opiskelu vie ja aivan hirveästi viekin. Ensimmäisenä vuotena hain vielä yliopistoonkin uudestaan ja muutenkin on tuntunut koko opiskelun ajan, että kokoajan on monta rautaa tulessa yhtä aikaisesti. Viimeisen vuoden olen myös tehnyt töitä - en paljon, mutta sen minkä on ehtinyt opintojen ohella. Olen kiitollinen, että olen päässyt urallani hyvin alkuun jo tässä vaiheessa opintojani enkä malttaisi odottaa, mistä löydän itseni vaikkapa 10 vuoden kuluttua! Tätä koulutusta on jäljellä vielä noin 1.5 vuotta, joten mennään jo lähempänä valmistumista kuin aloitusta, hurjaa!

Opiskelut aloittaessani oli todellakin tarkoituksena ottaa teidät mukaan tähän matkaan paremmin - aika ja jaksaminen ei kuitenkaan ole antanut tässä asiassa periksi. Nyt kuitenkin syyslukukauden jälkeen voin kertoa, että ajattelin vihdoin aloittaa kertomaan opiskelijatarinoita enemmän niin tänne blogiin, kuin myös Instagraminkin puolelle. Suosittelen siis seuraamaan minua myös siellä, @pinjafin käyttäjän takaa. 

Mielestäni luovien alojen opiskelusta kirjoitetaan ja puhutaan aivan liian vähän - yritin itse kuumeisesti löytää tietoa aloittaessani opintoja, että millaista arkkitehtuurin opiskelu tulisi olemaan, mutta tietoa ei löytynyt lähes lainkaan. Toivon siis, että voin tarjota jatkossa näillä kanavillani tietoa ja fiiliksiä mahdollisesti alaa pohtiville ja muuten vain kiinnostuneille ❤︎

PETTYMYS VAI UUSI ALKU?

Monet teistä varmasti muistaa mun postauksen "pettymysten vuosi 2016" jossa kerroin kaikista niistä vuoden aikana koetuista takaiskuista jotka tuntui vielä silloinkin todella syviltä ja hirveiltä. Kuinka hullulta se sitten kuulostaakin, niin elin kai suhteellisen syvissä vesissä silloin, vaikka oikeasti kaikki olikin paremmin kuin hyvin. Olin vielä postausta kirjoittaessa todella varma, että kesällä saisin sähköpostin opiskelupaikkaan hyväksymisestä, ja niin olin vielä pääsykokeen jälkeenkin..

Kesäkuun lopussa yhtenä aurinkoisena vapaapäivänä se sitten tapahtui. Kaveri jonka kanssa tehtiin töitä koko pitkä kevät, ilmoitti että tulokset olivat nähtävillä opintopolussa. En meinannut uskoa silmiäni kun luin tekstin "varasijalla" ja soitinkin kaverilleni paniikissa, että mitä tämä tarkoittaa! Kukaan läheiseni enkä minä ei olisi ikinä uskonut että näin voisi tapahtua. Niin siinä nyt vaan kuitenkin kävi, en päässyt kouluun tänäkään vuonna. 

Selvisin pahimmasta järkytyksestä suhteellisen nopeasti, sillä työpaikalla meitä pettyneitä oli useita. "Onneksi on töitä" oli se lause joka lohdutti edes vähän. Some tuntui todella vaikealta paikalta melkein tähän päivään asti mutta nyt asia alkaa olla jo sulateltu. Viime päivinä olenkin viettänyt hurjasti aikaa pohtien erilaisia vaihtoehtoja ja miettien, mikä mut oikeasti tekee onnelliseksi. Onko se edellinen pitkäaikainen unelma-ammattini joka kariintui alan suhdanneherkkyyden ja vaikeuden vuoksi, vai onko se tämä uudempi tuttavuus jonka kanssa olen kamppaillut jo kaksi kevättä koulupaikan toivossa. En ole saanut vielä mitään vastauksia omiin mietteisiin, mutta sen tiedän että jokin tarkoitus tällä välivuodella taas on. Ehkä opiskelen hieman avoimessa yliopistossa kursseja yliopisto-ajoilta pois tai ehkä vaan nautin työnteosta, bloggaamisesta ja videoiden tekemisestä kun siihen on vielä mahdollisuus, olenhan vielä niin nuori.. 

Tässä vähän vastauksia useita teitä askarruttaneisiin kysymyksiin, suuret kiitokset myös teille ihanille jotka huhuilitte mua takaisin bloggauksen pariin, se merkkaa mulle paljon ♥︎ Pidän teidät ajantasalla ja yritän selvittää pääni ammatinvalinnan suhteen, oma mottoni "kaikella on tarkoituksensa" pätee tähän varmasti erityisen hyvin.. Ihanaa maanantaita ihanat ♥︎

IHANAA OLLA KOTONA

Kotona taas! Ajeltiin eilen lapista kohti Oulua ja vaikka lomalla onkin aina yhtä ihanaa olla ja rakastan matkustamista niin kotiin oli ihana palata. Aamupuuro marjoilla ja tummapaahto kahvi ei ole varmaan ikinä maistunut yhtä hyvältä! Tämä matka oli itseasiassa mun ja poikaystäväni ensimmäinen josta palasimme yhteiseen kotiimme. Siivottiin koti ennen lähtöä siistiin kuntoon ja se kyllä palkitsi takaisin tullessa kun sängyssä odotti puhtaat lakanat ♥

Palasin Ylläkseltä aivan mielettömän sisustusinspiraation kanssa ja sisustusblogit kävi kuumana koko automatkan ajan. Viime kesänä muuton jälkeen ei ollut enään suuremmin jaksamista kodin loppuunsisustamisen kanssa, mutta kevät on saanut taas sisustuskärpäsen pörräämään oikein toden teolla. Sisustuskuume sinänsä ei ole yhtään hullumpi tuliainen, voi olla että keväällä sijoitan rahaa mielummin sisustukseen kuin esimerkiksi vaatteisiin.. haha!

Viikon laskettelulomat on niin energisoivia ja rentouttavia että en oikeastaan tiedä mikä toimisi paremmin. Yleensä myös säät vaihtuu keväisempään suuntaan juurikin hiihtoloman jälkeen ja tänäänkin ollaan saatu nauttia auringonpaisteesta. Tänään ollaan pesty monta koneellista pyykkiä, käyty täyttämässä jääkaappi ruokakaupassa ja syöty lounasta poikaystäväni vanhemmilla. Seuraavaksi  kutsuu sohva, poikaystävän kainalo ja Skam! Ihanan arkisia asioita, ihanaa olla kotona ♥

 

MAANANTAIN MOTIVAATIO

Kulumilla on Oululainen yhteisö, joka kokoaa Oululaiset bloggaajat yhteen yhden sivuston alle. Kategorioita, kuin myös bloggaajiakin löytyy aivan laidasta laitaan ja jos Oululainen energia kiinnostaa, tarjoaa Kulumilla varmasti taattua laatua ja sisältöä itse kullekin.

Nyt myös mulla on kunnia sanoa olevani mukana tässä upeassa, Oululaisessa yhteisössä. Sijoitun blogini kanssa "lifestyle" -kategorian alle ja jatkossa myös mun postaukset tulee löytymään kyseisiltä sivuilta. Luonnollisesti tämä kunnia ei muuta mitään varsinaisesta blogin sisällöstä, on vaan upeaa olla mukana kantamassa oma korteni kekoon! ♥

Haluan panostaa tänä vuonna sekä blogiin että Youtubeen aivan täysillä. Haluan antaa kaikkeni ja tehdä hommia näiden parissa. Youtubea olen hiljalleen jo aloitellutkin, mutta haluan saada sillekin puolelle hieman säännöllisyyttä ja monipuolisuutta. Helmikuusta alkaen mun kanavalla tullaan näkemään entistä enemmän videoita; kosmetiikkaa, hyvinvointia, lookbookeja ja sitten niitä mun tämänhetkisiä suosikkeja eli vlogeja! Miltäs kuulostaa? Itse olen ainakin super innoissani!

Kevään aikana blogi ja youtube tulee olemaan mun omia pelastusenkeleitä, jotka saa ajatukset pois pääsykoekirjoista että seinät ei kaadu päälle. Opiskelu/pääsykoejutuista teen myös postauksia ja videoita pitkin kevättä, joten heitelkää niihin ideoita! Tähän asti tuleet ideat on jo mietinnän alla ;-)

Blogissa ja Youtubessa on kyllä parasta ehdottomasti se, kun omat visiot saa toteutettua ja päivän tavoitteet täyttyy. Omaa kehitystä on myös hirveän palkitsevaa seurata, niin valokuvauksen kuin muokkauksenkin suhteen. En malta odottaa kevättä, kesää ja kaikkea sitä materiaalia jota sillon saa kuvattua. Ongelmana näin talvella on edelleen ristiin menevät aikataulut ja kuvaajan puute, mutta eiköhän siitäkin selvitä!

Motivoivaa maanantaita ihanat ♥

   

VÄHENTÄMISEN VIISAUS

Oon aina ollut sellanen tyyppi, joka on tehnyt aika paljon kaikkea elämässään. Harrastanut paljon, ollut sosiaalinen ja se tyyppi, joka haluaa olla joka paikassa mukana ja tekemässä kaiken. Jos aikataulutusta, väsymystä ja stressiä on vähentänyt yhden asian pois jättämisellä, on tilalle tullut jokin uusi asia.. Ihan vain koska oon ajatellut välillä olevani superihminen joka ehtii kaiken.

Päätin pari viikkoa sitten, että nyt vois olla aika opetella kuuntelemaan omaa mieltä, kehoa ja sitä jaksamista.  Välillä on niitä päiviä, että tekisi mieli kaivautua viltin alle koko päiväksi ja välillä hypin ilosta aamulla päästessäni treenaamaan. Välillä siellä viltin alla on ihan okei olla, mutta nyt kun keväällä on tiedossa jo muutenkin tarpeeksi stressiä, ajattelin vähän keventää kalenteria oman pään hyvinvoinnin vuoksi.

Jätin siis tältä erää musiikkiopinnot taakse. Olen soittanut kahdeksan vuotiaasta saakka, ollut mukana vaikka missä projekteissa, soittanut eri bändeissä, käynyt musiikki -yläasteen ja -lukion ja tutustunut mielettömiin ihmisiin harrastukseni kautta. Nyt on kuitenkin parempi kuunnella itseään ja vähentää hieman taakkaa. Pitkäaikaisesta harrastuksesta luopuminen on aina yhtä haastavaa, mutta kannustan kuuntelemaan omaa fiilistä, se kyllä kertoo mikä kannattaa! On viisasta luopua jostain ja panostaa siihen tärkeimpään ♥

 

Pictures: Milka Kosonen

Location: Antell Kalevankulma