Viime viikon parhaat

Polkaistaan torstai käyntiin viime viikon parhailla jutuilla! Mielestäni tämä "viikon paras" -konsepti on niin kiva muistuttamaan itselleen edellisen viikon tapahtumista ja sitä kautta ehkä jopa lisäämään kiitollisuutta niitä aivan tavallisia arkipäiviä kohtaan. Muistakaa rakastaa arkea ja tehkää muutoksia elämäänne, jos jokainen viikko tuntuu vain viikonlopun odottelulta ❤︎ Ainiin, huomennahan se viikonloppu taas koittaa!

IMG_0071-1

Viime viikon paras...

...päivä oli eräs tuikitavallinen torstai kun päätettiin lähteä nauttimaan helteisestä säästä työpäivän jälkeen rannalle jätskipurkki kainalossa poikaystäväni kanssa. Näitä arkisia hetkiä on ihanaa muistella sitten talvella! 

...ruoka oli ehdottomasti Ouluun juuri rantautuneen Fafasin falafel&halloum -pita & bataattirankalaiset tsatsikilla! Tosin, viime kertaisiin bataattiranuihin oli tainnut lipsahtaa "hieman" yliannos suolaa, hyh.

...herkku oli nektariinit. Odotan aina keväällä kuin hullu että nektariinien kausi alkaisi, ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkihedelmä, nam!

...asia oli se, että sain kuin sainkin ihanan asunnon Helsingistä! Asiasta lisää täällä.

...treeni oli pitkä kävelylenkki Oulujoen ympäristössä kauniina kesäisenä päivänä, niin kaunista ja rauhoittavaa!

...tunnelma oli kun futiksen MM-kisat loppuivat, haha! Ei sillä, tykkään kyllä katsoa pelejä ja jopa pientä haikeutta oli havaittavissa asian suhteen sillä kyseisiä pelejä tuli katseltua niin Oulussa, savossa, Rovaniemellä kuin Rukallakin, mutta pääpiirteissään on ihanaa kun iltojen ja viikonloppujen ohjelmaa ei ole päätetty etukäteen :-D

...fiilis oli, kun huomasin että kaksi viimeisintä postaustani oli kerännyt huiman joukon lukijoita ja päässyt Indiedaysin puhutuimpien listalle! Rakastan kirjoittaa, valokuvata ja tehdä videoita, joten on todella palkitsevaa löytää oman blogin nimi tuolta listalta! Kiitos kaikille lukijoilleni aivan valtavasti ❤︎

Mitkä oli sun viikon parhaat?

IMG_0059-1 IMG_0020-1-2

Muuttoa muuton perään

IMG_8835-1 IMG_8692-1

Ihanaa torstaita tyypit! Kiitos aivan hurjasti teille jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineelle, sen lukeneelle tai asiasta viestiä laittaneille, arvostan sitä suuresti ❤︎

Viimeisimmässä postauksessa en itsekään vielä tiennyt mitä tuleva syksy toisi tullessaan. Viimeisten kahden viikon aikana en ole pystynyt ajattelemaan oikein mitään muuta kuin mahdollisia pelinappuloiden siirtoja ja käytännön järjestelyitä asunnosta lähtien. Päätin kuin päätinkin ottaa opiskelupaikan vastaan viime viikon lopussa ja maanantain sekä tiistain vietinkin Helsingissä hoitamassa käytännönjärjestelyjä tätä koskien. Yritin kuvata vlogia näiltä päiviltä mutta eihän siitä mitään tullut asuntonäytöstä toiseen juostessa, haha. 

Olen kyllä erittäin tyrmistynyt edelleen Helsingin asuntotilanteesta, parhaimmillaan asuntonäytöissä oli jopa 50 kiinnostunutta henkilöä, aivan hirveä määrä ihmisiä! Vuokraturva, joka taitaa olla markkinajohtaja vuokra-asuntojen välityksessä, järjesti näyttöjä 15 minuutin välein ympäri Helsinkiä ja näytöissä juostiin asunto ympäri sekä annettiin paperinen hakemus välittäjälle, jonka jälkeen ei voinut tehdä muuta kuin toivoa, että saisi asunnon. Monet hakijat kävelivät vastaan useissa näytössä, ei jäänyt ainakaan epäselväksi asunnon saamisen vaikeus.

IMG_8679-1

Noin kymmenen näytön jälkeen löytyi kuitenkin mulle just "se oikea", joka ei ollut Vuokraturvan välittämä! Pienen epätoivon iskemisen jälkeen kaikki päättyi siis paremmin kuin hyvin ja sain kuin sainkin napattua itselleni juuri omien toiveideni mukaisen asunnon, jossa tulen asumaan enemmän kuin mielelläni! 

Muuttaminen ei tule olemaan helppoa, sillä tällä kertaa kyse ei ole vain viiden kuukauden pätkästä, vaan vähintään neljän vuoden opinnoista. Kaukosuhde ja reissaaminen Oulu-Helsinki väliä alkaa siis taas. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin innoissani aloittamassa koulua, ihan itsehän halusin hakea mielummin Metropolialle kuin Oulun ammattikorkeaan. Tulevasta vuodesta tulee varmasti huikea, ihanaa päästä sisustamaan uutta kotia ja vaihtaa maisemat taas Helsinkiin! Kuullaan taas pian ❤︎

Kun elämä yllättää..

IMG_9850-2

Elämä ei mene aina niin kuin uskoisi ja toivoisi, niin kuin ei mennyt mulla tälläkään kertaa. Tämä on nyt jo kolmas kerta kun kirjoitan postausta siitä, kuinka en vieläkään päässyt haluamaani yliopistoon opiskelemaan. 

Viime kesänä päätin että lähden metsästämään mun omia unelmia ja että jätän kauppatieteelliseen pyrkimisen sikseen ja lähden tavoittelemaan mun alkuperäistä unelmaa, arkkitehdin ammattia. Tiesin, että hakeminen ei tule olemaan helppoa ja laitoin kaiken peliin. Voin sanoa käsi sydämellä tehneeni kaikkeni koulupaikan eteen ja pääsykokeista jäänyt hyvä fiilis vahvisti tunnetta, että tänä vuonna koulupaikka aukeaa. Noh, kuinkas kävikään. 28.6. klo 8:15 opintopolusta iskeytyi totuus vasten kasvoja; peruuntunut. Soitin opintotoimistosta omat pääsykoepisteeni välittömästi enkä ollut uskoa korviani kun joku pirteä nainen kertoi pisterivini puhelimessa. Valmennuskurssilla kehitys ja oppiminen oli todella huimaa, eikä pisterivi näyttänyt sitten ollenkaan siltä, mitä odotin. En vieläkään tiedä mitä on tapahtunut enkä varmaan koskaan saa tietääkään. Vaikka arvioinnissa olisikin tapahtunut virhe, en usko sen tulevan ilmi missään vaiheessa. Omia töitä ei saa käydä edes katsomassa kuten muissa pääsykokeissa saa, sehän vain pahentaa tätä tuskaa.

IMG_9792-1

Noh, yksi paikka sieltä kuitenkin napsahti. Taistelin hävettävän vähällä panostuksella itselleni paikan Metropolian AMK:n Rakennusarkkitehtuuri -koulutuksesta, vieläpä aivan huikein pistein. Sitäkään en tiedä, miten nuo pisteet noin hyviksi nousi, mutta pääasia että alan koulupaikka on plakkarissa. 

Nyt en sitten tiedäkään että mitä ihmettä tekisin. Torstaista lähtien en ole muuta tehnytkään kuin pohtinut mahdollisia koulupaikkakysymyksiä eikä asia ole vielä(kään) ratkennut. Arkkitehti musta ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa tulee, sitä ei tarvitse edes miettiä. Kohti niitä arkkitehdin unelmia on onneksi olemassa useampi polku, joko suoraan yliopistoon tai ammattikorkean kautta maisterivaiheeseen, eikä niistä toinen ole varmaankaan sen parempi eikä huonompi. Ehkä tälläkin on taas joku tarkoitus jota en vain vielä osaa ajatella. 

Aluksi tuntui että kaikki lähti alta, mutta nyt ajatukset on jo tasaantuneet. Elämä vie, antaa mahdollisuuksia ja kuljettaa, pitää vain oppia tarttumaan niihin mahdollisuuksiin ennen kuin on liian myöhäistä. Unelmat on raastavia, toteutus ei ole helppoa mutta siihen uskon, että lopussa kiitos seisoo. Kliseistä tekstiä, kliseisiä ajatuksia, mutta silti niin aitoa. Jos yhden asian oon päättänyt, niin sen, että en luovuta ensimmäisen yrityksen jälkeen enkä anna yhden koulupaikan vaikuttaa mun onnellisuuteen. Loppujen lopuksi tulen päätymään just sinne minne kuulunkin, arkkitehtitoimistoon suunnittelu- ja mallinnusohjelmien taakse toteuttamaan itseäni ♥︎

Silmälasit & kiusaaminen

Yhteistyössä Instrumentariumin kanssa
IBA2018_Kuvaaja_Jere_Viinikainen-9729

Oon ollut melkeinpä niin kauan kuin muistan erittäin arka käyttämään silmälaseja. Lasit päässä joko näkyvillä tai näkymättömillä piilolinssien muodossa mulla on ollut siis kolme vuotiaasta saakka ja muistan edelleen aivan elävästi ne hetket kun mua haukuttiin lasieni takia. Sieltä asti se on kulkenut mun harteilla ja olen toivonut että näkö paranisi yhdessä yössä tai että silmille voisi tehdä jonkun korjaavan leikkauksen. Mulla on vieläpä toisessa silmässä nelinkertaisesti enemmän vahvuuksia, joten silmien koko-ero lasit päässä on huomattava, eikä varmaan nuorelle tytölle auta itsevarmuuteen kuulla kuinka hassulta ja oudolta se näyttää. En myöskään pienempänä ymmärtänyt että kiusaaminen ei ollut ok, muistan miettineeni että vika on minussa, mun outoudessa ja että se vain nyt on ihan normaalia. En ikinä kertonut kenellekkään niistä tilanteista, se olisi varmasti auttanut pääsemään negatiivisista ajatuksista nopeammin irti :)

Nyt vihdoin alan tuntemaan oloni itsevarmaksi myös lasit päässä. Usein kun hiukset lyhenee, myös lasit istuu paremmin päähän ja nykyään käytän laseja välillä muuallakin kuin kotona. Kuulostaa ehkä erittäin oudolta, että miten kivojen silmälasien nenällä pitäminen nyt voi olla niin kauhean vaikeaa, kuvien ottamisesta ne päässä puhumattakaan, mutta onneksi tuosta ollaan päästy eteenpäin!

IBA2018_Kuvaaja_Jere_Viinikainen-9727 instru2

Muutama viikko sitten vietettiin tosiaan huikean inspiroivaa viikonloppua Indiedaysin kanssa. Viikonloppu tuli niin tarpeeseen tämän kaiken härdellin keskellä! Päästiin kyseisessä tapahtumassa myös sovittelemaan uusia silmä- ja aurinkolaseja Instrumentariumin pisteellä ja taisin rakastua noihin kyseisiin kehyksiin. Kivat lasit mulla on itsellänikin tällä hetkellä, mutta astetta pyöreämmät kehykset alkoi houkuttamaan niin paljon, että pakko harkita kyseisiä laseja ihan tosissaan. Kevään silmälasitrendit pastellisine sävyineen, kevyine kehyksineen ja futurististen sekä klassisten mallien kanssa vei kyllä mun sydämen, ihanan rohkeita mutta silti klassisia malleja. Itse olen tottunut aina valitsemaan mahdollisimman ajattomat lasit linssieni kalliin hinnan takia, mutta ehkä ensi kerralla uskallan vihdoinkin kokeilla jotain villimpää, vaikkapa värillisiä kehyksiä ainaisten mustien tai tummanruskeiden sijaan!

Minkälaisia kokemuksia teillä on silmälaseista, oletteko kokeneet kiusaamista lapsena vai oletteko aina rokanneet itsevarmana silmälasien kanssa? Kommenttikenttä odottaa vastauksia ;)
Ihanaa viikonloppua jokaiselle joko rilleillä tai ilman ♥︎

IBA2018_Kuvaaja_Jere_Viinikainen-9733

Instrumentarium -kuvat: 
Jere Viinikainen 
www.jereviinikainen.fi