Tuntuu oudolta, että eilen meidän seurusteluamme oli takana tasan kaksi vuotta. Ilta kului syömässä käymisen ja rentoutumisen merkeissä, mutta mitä muuta sitä tarvitsisikaan. Aika on mennyt kuin siivillä ja paljon on kerennyt tapahtua kahdessa vuodessa. Minulle, 17-vuotiaalle tytölle kahden vuoden suhde tuntuu pitkältä, vaikka jollekin toiselle kenties huvittavan lyhyeltä. Olimme vielä niin nuoria kaksi vuotta sitten, mutta veikkaan että se on yksi suhteemme säilyvyyden keinoista. Olemme kasvaneet yläasteikäisestä aikuisuuden kynnykselle, ja olemme molemmat oppineet todella tärkeitä taitoja mm. toisen kuuntelemisesta ja komromissien tekemisestä. Kaksi vahvaa persoonaa joista kumpikaan ei halua hävitä mielipiteensä kanssa.
Meille on kasvanut suhde, jossa tuetaan ja rohkaistaan uusiin päätöksiin. Suhde, johon voi luottaa ja suhde, jossa on helppo olla oma itsensä. Olemme saaneet kokea hurjasti tänä aikana, ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta meidän yhdessä vietetystä hetkestä. Innolla odotan minkälaisia seikkailuja elämä tuo meidän eteemme! <3