KAUPUNGIN VAIKUTUS ONNELLISUUTEEN

Niinkuin monet jo tietääkin, tuli mulle kesällä aika yllätyksenä Helsinkiin muutto. Monesti olen kuullut jopa ihannointia asian suhteen, että Helsinkiin muuttaessa yhtäkkiä kaikki paranee ja ongelmat katoaa sekä elämästä tulee paljon parempaa ja onnellisempaa. Helsinki on ollut mulle aina kaupunki siinä missä muutkin, vaikka olenkin Oulusta kotoisin. En hakenut tänne opiskelemaan sen statuksen tai onnellisuuden perässä, vaan täysin omaa tulevaa uraani miettien. Ja onhan se hyvä vaihtaa välillä maisemia, sitä en kiellä lainkaan!

Viime aikoina mun mielen on kuitenkin vallannut yhä useammin epäselvyys siitä, missä haluaisin opiskelijavuoteni viettää. Haen ensikeväänä vielä toisen kerran opiskelemaan arkkitehtuuria yliopistoon ja tuleva yhteishaku mietityttää jo nyt. Entä jos laitankin väärän kaupungin ensimmäiseksi, entä jos olenkin onneton seuraavat vuoteni?

Yliopistoja on todella vaikeaa vertailla, varsinkin kun suurin osa tutuistani on nimenomaan Oulun yliopistossa, joten Aallon arkkitehtien koulutusohjelmasta en ole kuullut vielä keneltäkään kokemuksia. Näiden koulutusohjelmien vertailujen lisäksi on kuitenkin pohdittava sitä kaikkein tärkeintä asiaa, missä olisin onnellisimmillani? 

Aivan rehellisesti sanottuna en ole ollut tänä syksynä onneni kukkuloilla. Asiaan vaikuttaa toki hirvittävän monet asiat ja tuntuu todella väärältä sanoa tämä ääneen, sillä tiedän, että mulla on kaikki paremmin kuin hyvin. Mulla on ihana ja välittävä perhe, maailman paras poikaystävä, ihana koti niin Oulussa kuin Helsingissäkin ja vieläpä opiskelupaikka alalla, josta olen aina vain haaveillut. Unelmoin opiskelijan arjesta niin pitkään ja vihdoin saavutin sen mitä halusinkin. 

Jotain tästä sopasta kuitenkin puuttuu, nimittäin läheisten läsnäolo. Nykyään onneksi on kaiken maailman facetimet ja muut videopuhelut, jotka on meillä todella kovassa käytössä. Olen kuullut monen monta kertaa viime kesänä ja nyt syksyllä, että nykyään on niin paljon helpompaa olla kaukosuhteessa kun voi nähdä toisen edes videoiden välityksellä. Tottahan se on, mutta on silti totaalisesti eri asia olla oikeasti lähellä, kuin videon välityksellä kerrata kuulumisia. 

Kaiken kruunaa se, että olen ollut viimeiset kolme päivää neljän seinän sisällä sairastamassa ja voin muuten kertoa, että varsinkin näinä hetkinä toivoisin että lähellä olisi joku joka voisi käydä kaupassa, tehdä jotain syötävää ja olla vain lähellä. Poikaystävänikin lähti täältä vain puolitoista viikkoa sitten ja äiti tulee käymään pian, ikävä ei ehkä kohdistukaan tiettyihin henkilöihin vaan kotiin, joka ainakin vielä on vahvasti Oulussa. Pahimmalta tuntuu ajatella että kaikilla läheisilläni on elämänsä Oulussa  ja minulla se taas on täällä Helsingissä suurimman osan ajasta. Oulussa käydessä onneksi tuntuu siltä, että voi jatkaa siihen mihin viimeksi jäin.
Nämä tunteet on niin kovin vaikeita selittää, enkä uskonut itsekään näin tuntevani. Tulen varmasti kirjoittelemaan paikkakuntamietteitä uudelleen ennen yhteishakua, nyt kuitenkin CAD laulamaan ja mallintamaan mun ihan ensimmäistä rakennussuunnitelmaa! ♥︎ Ihanaa keskiviikkoa just sulle!

P.s. Jos sulla on kokemusta opiskelemisesta tai muuten vaan asumisesta eri kaupungeissa puolisosi kanssa, kuulisin erittäin mielellään ajatuksia aiheesta!

Kohti unelmia

Kesällä kirjoittelin paljon siitä, kun koulupaikkaa ei tällä kertaa auennut ja uudesta tunteesta nimeltään yksinäisyys. Puoli vuotta alkaa olla kulunut näistä fiiliksistä ja tilannepäivitys voisi olla paikallaan. Missä siis mennään nykyään?

Aloitin työt heinäkuun puolessa välissä ja sen kautta myös pahimmat pettymyksen tunteet sai luvan lähteä. Töissä meitä oli monta joilla oli samanlainen tilanne, mutta vasta syksyn aikana opin olemaan sinut tilanteen kanssa. Nyt joulu alkaa lähestymään ja töiden parissa on puoli vuotta vierähtänyt todella nopeasti. Olen saanut aivan uudenlaista energiaa töistä ja ihmisten parissa olemisesta ja myös esimerkiksi blogia kohtaan on inspiraatio ja intohimo kasvanut todella paljon! Alunperin tarkoituksena oli pitää mahdollisimman kiireinen vuosi jotta aika menisi nopeammin, mutta nyt ajatus vain naurattaa. Kiirettä täällä päässä riittää, mutta onneksi kiire pitää minut tehokkaana!

No, entäs ensi kevät? Lukeminen alkaa tänä vuonna jo tammikuussa, heti joulun jälkeen. Kirjat on vanhat tutut viime keväältä, tosin yhdestä taidan hakea korjatun version. Koska viime kerrallakin kouluun pääsy jäi parin pisteen päähän, en ole suunnitellut lopettavani töitä koko kevääksi. Olen sen verran menevää sorttia, että koko kevät kotona, neljän seinän sisällä, kuulostaa aivan mahdottomalta. Nykyiset työt on vaikuttaneet hektisyytensä vuoksi siihen, että jo parin kotona vietetyn päivän jälkeen on vaikeuksia pysyä aloillaan. Ylienergisyyden välttämiseksi haluan tasapainoilla töiden ja pääsykoelukemisen kanssa mahdollisimman pitkään!

Viime keväänä osallistuin valmennuskurssille, ja niin osallistun tänäkin vuonna. Ekonomivalmennus on parasta mahdollista vastinetta rahalle, joten tätä ei tarvinnut edes harkita! Voin käsi sydämellä suositella Ekonomivalmennusta kaikille muillekin samassa tilanteessa oleville, myös yrityksen verkkovalmennuskurssi on todella hyvä, jos kurssien järjestämispaikat tai -ajat eivät natsaa omaan aikatauluun.

Välivuosi on opettanut jo tähän mennessä tuhat kertaa enemmän itsestäni kuin ikinä osasin kuvitella, ja intohimo kouluun pääsyn kanssa on vain noussut entisestään. Olen myös huomannut muita uusia, positiivisia piirteitä itsessäni jotka varmasti kantaa vielä pitkään. Intohimo opiskeluun, töissä uuden oppimiseen ja menestymiseen sekä blogiini on ollut ehkä se suurin muutos. Viime vuosi meni kokonaisuudessaan niin sumussa, että veikkaan välivuoden olleen paras ratkaisu tähän väliin, vaikken sitä itse valinnutkaan. Elämällä on tapana kuljettaa oikeaan suuntaan kun vain antaa sen viedä <3
 

Pikaiset terveiset

Terkut Helsingistä! Lensi tänne tänään aamulla viettämään viikonloppua ja osallistumaan huomisiin Indiedaysin tapahtumiin, joista olen aivan super innoissani. Kuvailen viikonlopun aikana videota ja yritän kasata jonkinlaisen koosteen viikonlopusta sitten myöhemmin! Harmi, että vakkarikuvaajani eli poikaystäväni ei päässyt mukaan tällä kertaa, asukuvausten järjestäminen on niin vaikeaa yksin matkustaessa.. Huomisesta on tulossa varmasti kaikin puolin inspiroiva päivä ja postailen tosiaan tapahtumista myöhemmin!

Helsinki on kyllä kaupunki jonne tullessa tuntuu aina siltä, että tänne haluaisi muuttaa. Nauroin aamulla heti laskeuduttuani tuota tunnetta ja sitä, kuinka täällä vierailu on aina hieman riskialtista.. Noh, eiköhän se yliopistoaika taitu Oulussakin. Onneksi tänne pääsee aina lomailemaan! Nyt kuitenkin höpinät sikseen ja rentoutumaan jäätelön sekä sarjojen kanssa, joskus on ihanaa olla myös yksin <3 Ihanaa perjantai-iltaa!

House Warming Party

Nyt voi vetää pitkän tähtäimen to-do -listalta yhden asian yli, pidettiin nimittäin vihdoin tuparit! Istuttiin iltaa pienellä porukalla ja nautittiin toistemme seurasta. Ruokaa oli pöydässä niin paljon ettei enempää olisi mahtunut ja kaikki ei ole vielä edes kuvassa. Koristeltiin koti hopeilla, mustilla ja valkoisilla ilmapalloilla, valosarjoilla, kynttilöillä ja pöytään oli katettu pientä naposteltavaa ja hiukan makeaa. Skoolailtiin heti illan alkuun ja loppujen lopuksi koti ja lämpö houkutteli sen verran enemmän meitä kaikkia että ei lähdetty jatkamaan iltaa ulos. Kuvissa näkyvä kuohuviini on muuten oma ehdoton suosikkini, samaa skumppaa nautittiin omissa YO-juhlissani ja kumpaankin juhlaan kyseinen juoma on sopinut kuin nenä päähän!

Kiitos vielä meidän vieraille <3 Osa viiletti muilla paikkakunnilla syysloman vuoksi, mutta onneksi juhlia aina tulee ja menee ;-) Näinä kertoina kun saa nauttia ystävien seurasta saman katon alla sitä tulee usein miettineeksi kuinka tyhjää elämä olisi ilman ystäviä. Näistäkin illanistujaisista jäi paljon muisteltavaa, haha! 

 

Mitä minulle kuuluu?

Ihanaa tiistai huomenta! Täällä kirjoittelee pitkästä aikaa uupunut tyttö kaikesta työnteosta, sillä viime viikkoina on ollut niin kiire ettei kotona ole kerennyt käydä kuin nukkumassa ja välillä syömässä. Toisaalta nautin hektisestä elämäntyylistä mutta välillä kunnon rentoutus tuntuisi olevan kaikista paras vaihtoehto. Parina viimeisenä päivänä olenkin saanut istahtaa valmiiseen äitini sekä poikaystäväni äidin ihanaan herkkupöytään. Nykyään osaa arvostaa paljon enemmän sitä, että saa hoitaa pelkän syömisen ja nauttimisen kun kokkailee pääsääntöisesti sekä itselle että poikaystävälleni, ei sillä että en nauttisi keittiössä hääräilystä! 

Mitään muuta täällä ei olekaan sitten oikein tapahtunut. Ilmat viilenee ja kotisohva houkuttelee entistä useammin ja löydettiin me vihdoin meille täydellinen sohvapöytä! Nyt kun isoimmat jutut alkaa olla kunnossa niin voisi harkita niitä tupareitakin, johan tässä ollaan neljä kuukautta asuttu, haha! Pääsykoekirjat ensi keväälle julkaistiin myös ja onnekseni kaikki kolme kirjaa on tuttuja jo viime keväältä, huh mikä helpotus! Olenkin jo ahkerasti miettinyt pientä materialistista tsemppiä itselleni luku-urakkaa silmälläpitäen, niistä lisää kuitenkin myöhemmin ;-)

Olen ikävöinyt bloggausta aivan valtavasti mutta valitettavasti kiire ja ihoni järkyttävä kunto on vähentänyt bloggausintoa, mutta nyt kun vihdoin sain lääkäriltä oikeat aineet äkillisesti pahentuneeseen atopiaan ja työrytmiinkin alkaa taas tottua niin uskon, että postauksia alkaa tipahdella tuttuun tapaan ;-) Toivottavasti pysytte siellä, ensi kerralla jotain asiaa taas pitkästä aikaa ♥